on rohkea ja peloton seikkailija. Oikea kukkulan kuningas!
Rodun historiasta
Tiibettiläisten munkkien ja ylimysten lahja maailmalle on tiibetinspanieli. Tiibetissä oletetaan olleen tiibetinspanielin tyyppisiä koiria jo
vuodesta 200 eKr sillä kuvauksia tällaisista koirista on löydetty jo 1100-luvulta. Rodun alkuperä nivoutuu läheisesti yhteen kiinalaisten
rotujen kanssa. Koirat usein risteytettiin kiinalaisen pekingesen =kiinanpalatsikoiran kanssa.
Tiibet on aina elänyt eristettyä elämää, niinpä koirien alkuperän selvittäminen ei ole ollut mikään helppo tehtävä.
Kotimaassaan tiibetinspanieli oli arvostettu luostareiden ja ylhäisön seurakoira. Koska ne olivat pyhiä niitä ei myyty vaan koiria
saatettiin lahjoittaa suurena suosion ja arvostuksen osoituksena tiibetiläisille ja kiinalaisille ylhäisön edustajille.
Se mitä ilmeisimmin on ollut sisäkoira, koska sen turkki on pehmeämpi ja lyhyempi kuin serkkujensa, tiibetinterrierin ja lhasa apson jotka
kestivät paremmin Tiibetin vuorten kylmät tuulet ja lumituiskut.
Tiibetinspanieli on erittäin valpas rotu, niinpä sitä käytettiin mm. vahtikoirana; koirat lepäsivät luostarin muureilla ja pitivät silmällä
ympäröivää seutua. Kun näköpiiriin ilmaantui susi tai muukalainen tms, ne antoivat hälytyksen luostarin munkeille sekä muurien sisällä oleville
suuremmille vahtikoirille. Tämä valppaus on rodulle tyypillinen piirre tänäkin päivänä. Tiibetinspanieli hakeutuu myös yhä edelleen korkeille
paikoille tai ikkunan ääreen, josta sen on helppo pitää silmällä ympäristöään.
Pienillä koirilla oli oma tärkeä osansa myös luostarien uskonnollisessa elämässä. Tarinan mukaan tiibetinspanielin tehtävänä oli pyörittää
etutassuillaan rukousmyllyä vaikkakin tätä osaa tarinasta eivät kaikki usko. Kuitenkin, monilla tämän päivän koirilla on säilynyt kyky pysytellä
pitkän aikaa takatassuillaan etukäpäliään vispaten. Ne ovat muutenkin taitavia käyttämään tassujaan esim. porttien ja ovien avaukseen, joten
syytä varovaisuuteen on, ettei koira pääse karkuun esim. pihalla vapaana ollessaan.
Potpourri
Joillakin tiibetinspanieleilla on päälaellaan ns. tuoksupiste, josta erittyy myskin tuoksua koiran ollessa todella tyytyväinen.
Kaikilla tipsuilla ei kuitenkaan ole tätä erityistä taitoa tai lahjaa.
Itse huomasin Pepessä tuoksun kun hierottuani koiran otsaa 30min (ihan huvin vuoksi vain) alkoi Pepen päälaki ja sormeni haista erilaiselta
- myski-partavesi minulle siitä ensinnä tuli mieleen... Hämmästyin kovin kun tajusin mistä oli kyse! Tämä kuitenkin tapahtui vain kerran ja koira
oli silloin alle 1v :heh:
Perusluonne
Tiibetinspanieli kaipaa seuraa ja rakastaa hemmottelua, lähellä oloa. Joillakin on taipumusta läheisriippuvaisuuteen eivätkä ne muutenkaan
viihdy kauaa yksinään.
Tiibetinspanielit ovat itsenäisiä koiria ja joskus omapäisiä. Ne peilaavat omistajan tunteita ja ovatkin siten herkkiä koiria.
Tiibetinspanielilla on paksu ja ylellisen tuntuinen turkki jonka alla sillä on aluskarva. Siitä lähtee jonkin verran karvoja vuoden ympäri.
Tiibetinspanielilla on usein kuvattu olevan kissamaisia piirteitä, eleitä, liikkeitä. Ja meillä tuo ainakin ilmenee puskemisena `kun tykkää` ;)
ja tavasta `pestä naamaansa`.
Nyt tiedetään, että kuten tibetinterrieri ei ole terrieri niin myöskään tiibetinspanieli ei ole spanieleille sukua.
Olen lukenut paljon eriäviä mielipiteitä ja artikkeleita tiibetinspanielin sopivuudesta lapsiperheisiin.
Oman pienen kokemukseni mukaan voin vain sanoa, että parempaa ja lapsirakkaampaa koiraa saa kyllä hakemalla hakea!
Tosin on muistettava, ettei mikään koira nauti tai pidemmän päälle edes salli jos lasten annetaan kiusata tai tukistaa jne.
Meillä tuntuu tuo tasapaino olevan kohdillaan sillä Pepe rakastaa lapsia. Se on luonteeltaan todella kiltti pikku koira.